Isän puhuttu todistus elämän suunnanmuutoksesta, ei-toivotusta eläkkeelle jäämisestä ja odotuksista.
Minä aina muistan sen ajan ja sen hetken. Ja sentään haluankin todistaa siitä koska tämä on todistustilaisuus. Kun minäkin tulin uskoon kauan sitten, mutta millä tavalla ja millä tavalla Herra minulle ilmestyi?
Kun minä olen suuresta perheestä kotoisin minun isäni ja äitini olivat uskovaisia ja meitä oli kahdeksan lasta ja minä olin vanhin siitä joukosta. Isäni oli kova työmies ja hän saarnasi evankeliumia paikkakunnalla missä hän oli. Esimerkiksi sillä paikkakunnalla missä minä viimeksi asuin silloin siihen aikaan. kun tulin uskoon vuonna 1947 kun hän piti herätyskokouksia siellä.
Minä olin juuri sodassakin ollut kolmisen vuotta ja olin oppinut kaikki tämän maailman tavat. Minä olin oppinut tupakoimaan. Minä olin oppinut juopottelemaan ja elämään myös irstaasti tässä maailmassa. Niin sen tähden ei minua myöskään voida sanoa, että minä olisin ollut Paavalin ja Sauluksen kaltainen edes jumalattomuudessa. Paavali ei ollut tällainen. Hän oli raitismies. Ja silloin kun hän oli temppelissä ja kuitenkin hän tarvitsi uuden syntymisen ja pelastuksen samalla tavalla kuin minä ja sinä. Hän tarvitsi sen, ja minä tarvitsin myös tämän.
Mutta järki, miksi minut jätit? En itsekään aina tiedä mitä varten minun sydämeeni meni niin maailman henki? Minä en voinut edes sietää uskovaisia, ei edes kotipiirissä. Minä läksin aina kotoani pois silloin kun jonkunlainen kokous siellä oli. Niin kuin niitä olikin siellä. Minä läksin aina pois kotoani enkä seurannut Jumalan ääntä. Ja läksin eräänä pääsiäisaamuna, aamupäivällä seurantalolle tanssiaisiin missä myös alkoholia siihen aikaan myytiin salakaupassa. Ja se oli meidän ilomme ja ainoa ehtomme millä me iloa irti otettiin.
Niin sillä matkalla ilmestyi minulle Herran sana, `Usko evankeliumi ja tee parannus`. Minä olin kävelemässä; matka oli neljätoista kilometriä meidän kodistamme tuonne seuran talolle. Ja minun askeleeni kääntyi sitä kohti. Mutta kun tämä sana tuli kovalla äänellä ja tuli aivan kuin metsästä puun juurelta sieltä jostakin missä jäniksetkin olivat. Se tuli sieltä ja minä ihmettelin, kun se oli. Ääni sanoi, `Usko evankeliumi ja tee parannus, sinä viet kadotukseen tuolla tiellä`. Minulle puhuttiin väkevästi ja tämä oli sellainen tapaus, se käänsi minun askeleeni. Ja en kertaakaan astunut enää eteenpäin. Minä käännyin takaisin ja minä olen sillä reissulla vieläkin takaisin kääntyneenä.
Minä käännyin niin takaisin, että menin seuraavana iltana hengelliseen kokoukseen, jota johti minun isäni ja siellä julistettiin minulle anteeksiantamus ja minä tulin niin suureen synnin tuntoon, että pelkäsin minä tulen hulluksi. Ja ensimmäinen ajatus olikin, näkikö joku, kukahan näki minut. Näkikö joku? Olenko minä tullut hulluksi, kun nyt jo äänet puhuvat minulle? Eihän tavallinen ihminen usko kaikkia ääniä sehän ajattelee heti järjellään, että ei tämä sovi mitenkään, sehän on jo järjen ulkopuolella. Mutta siinä oli Jumalan salaisuus, joka käännytti tällaisenkin junkkarin mielettömältä tieltä ja se johti minut pelastukseen. Se johti minut kääntymykseen; se johti minut anteeksiantamukseen; se johti minut siihen, että Jumala kastoi minut Pyhällä hengellä; johti minut iloon; johti minut rauhaan ja johti minut vapauteen.
Minä saan tänä päivänäkin vielä ylistää Herraa, ja tämä on näin vanha asia jo ja kuitenkin se on niin kuin tänä päivänä tapahtunut aivan kuin uusi asia. Jeesus on minun vapahtajani Häntä minä sydämessä ja sielussani ylistän. Minä en tiedä, mutta kaikki ehkä eivät käsitä, eikä ymmärrä minua kuitenkaan. Minä olen hullu toisinaan kaikkien ihmisten silmissä, mutta kiitos Jumalalle minä olen se mikä olen.
Annoin elämäni Herralle ja minun rukoukseni oli, kun läksin kotoani tänne kokoukseen, että minä haluan antaa elämäni Herralle uudistuvalla voimalla ja sillä mahdollisuudella, että Herra voisi käyttää.
Minä olin täällä eräänä päivänä. Silloin veli Happonen saarnasi, jonkun aikaa sitten. Hän saarnasi pyhityksestä ja Herralle antautumisesta ja minä olin tuolla takapenkissä. Olen silloin tällöin käynyt täällä ja minä koin siinä valtavan pyhityksen ja Hengen uudistuksen ja sen tarpeen. Me emme mitään saa, ellei Jumala anna meidän nähdä tarvettamme. Me pysymme aina samanlaisina. Me emme milloinkaan muutu eikä uudistu ellemme näe tarvettamme. Meidän tulee nähdä itsemme tarpeemme henkemme sielumme tarpeen. Sitä varten Paavalikin rukoili efesolaiskirjeessä, että Jumala ilmestyisi seurakunnassa uudelleen ja uudelleen ja että Jeesus Kristus ennen kaikkea saisi antaa heille ilmestyksen hengen, että he tuntisivat mitä Jumala on heille lahjoittanut.
Me olemme joskus niin tietämättömiä, ettemme tiedä mitä edes Jumala on meille luvannut. Vaikka me tiedämme ja uskomme yleisesti; joka ainoan suomalainen uskoo, että Jeesus on ristinmies ja että hän on antanut ja kuollut ristin puulla ja antanut synnit anteeksi. Tätähän luetaan joka kirkossa uskon tunnustusta mutta koetaan se sydämessä myös ja otetaan se vastaan sellaisenaan kuin se on kirjoitettu, että voisimme kokea uuden voiman, voisimme valmistautua uusia haasteita vastaan ja tarpeita vastaan ja voisimme vapautua kaikista pimeyden kahleista, jotka meitä hitaaksi tekee ja jarruttaa. Kyllä meillä jarruja on itsessämme; ei meidän tarvitse syytellä toisia. Kyllä minä olen nähnyt sen ja moneen kertaan. Olen kokenut, että tässä miehessä on paljon jarruja mutta kiitos Jumalalle, että siitä huolimatta vaikka minä olen nyt niin kauan ollut uskossa en ole onnistunut täysin. En minä voin vain todistaa niin.
Minä olen vajavainen niin kuin kaikki muut mutta minä voin todistaa Paavalin tavoin: varma on se sana, että Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. En voi sanoa ketään syntisemmäksi, en totisesti. Jeesus on se, joka pelastaa ja vapauttaa, nostaa, armahtaa, ja vie perille. Meidän pelastuksemme on Kristuksessa ja Hän antaa meille uuden voiman Hän on luvannut sen tehdä, jos haluamme ottaa hänen voimansa vastaan. Halleluja.
Kun minä olin tuolla ja veljet tulivat ja siunasi minua käytävällä, jossa koin myös, että Jumala antoi sellaisen tiedon, että Hän käyttää minua, halleluja. Veljet kutsuivat minut Suomikodille silloin kun pappi oli lomalla, Vapaakirskosta ja myös Siltanäki oli lomalla. Veljet soittivat, että jos minäkin tulisin sinne. Minä menin sinne kokoukseen ja minä koin siellä valtavan ihmeen siellä kokouksessa. Jumala antoi siellä todistuksen armon ja sanan ja näin koin ihmeen, että joku ihminen syntyi siellä Jumalan lapseksi. Minä näin Jumala käytti; sana ei mennyt hukkaan. Halleluja. Se saarna pyhityksestä tullaksemme Herran käyttöön.
Sen tähden jo vanhan liiton puolella kerrotaan siitä, että pyhittäytykää huomenna Herra antaa tämän kaupungin teille. Siis pyhittäytyminen kävi edellä ja sen jälkeen Jumala taisteli sen taistelun heidän puolestaan ja vapautti heidät vihollisen vallasta. Tämä on se periaate Jumalalla tänä päivänä, muuttumaton periaate kun me pyhitämme itsemme Herralle.
Se on selvää ja luonnollista meidän lihamme ei koskaan pyhittäydy eikä siitä ole kysymyskään vaan siitä että me erottaudumme Herralle. Halleluja. Me saamme uuden voiman ja saamme julistaa aivan kuin uudella tavalla Jeesus Kristus nousi ylös kuolleista, ja on myöskin tullut vanhurskauttamaan syntisiä, joista minä olen suurin, sanoo Paavali. Ja me koemme itse kukin, kun tulemme Jumalan pyhien kasvojen eteen me koemme itsessämme, miten viheliäisiä olemme. Muistamme siellä seitsemäs luku Roomalaiskirjeessä, jossa Paavali sanoo, että synti asuu hänen lihassaan ja kuitenkin hän katselee Jeesusta saman aikaan. Ja kahdeksannessa luvussa hän katselee Jeesusta, Hän, joka vapauttaa hänet kuka pelastaa hänet tästä viheliäisestä ruumiista. Hän sanoo näinkin mutta hän näkee sen kirkkauden Herran; niin tässä mielessä me olemme kaksoisolentoja mutta kumpiko nyt meitä sitten hallitsee?
Tänä iltana hallitseeko Jeesus vaiko meidän oma lihamme? Niin siitä on taistelu jatkuvasti niin kauan, kun me täällä elämme. Niin kauan, kun me silmämme ummistamme tälle maailmalle mutta tämä on sitä valmistuksen aikaa juuri sitä varten, että me voisimme nähdä Jeesuksen kirkkaudessa, kun hän ilmestyy ja tulla Hänen kaltaisekseen.
Aamen.
Isän viimeinen puhe eläkeläisten piirissä kuusi viikkoa ennen hänen poisnukkumistaan. Aivan erinomainen kuinka Herra hänelle ilmestyi!
